Tämän viikonlopun viestin Portossa Lissabonin erasmusopiskelijoiden järjestämällä reissulla. Äänihän siinä lähti, mutta veikkaan että flunssa hiipi pois sen myötä. Vihdoin! (kop, kop)
Reissulla oli noin sata vaihto-opiskelijaa Lissabonista ja matka taittui kahdella bussilla. Perillä majoituimme kahteen hostelliin. Matkalla Portoon pysähdyimme puolimatkassa Batalhan luostarilla. Tässä vähän kuvamatskua siitä.
Portossa perillä meillä oli tietenkin tyypillinen portviinimaistajainen, jonka jälkeen ehdimme juuri asettua hostelliin taloksi ja lähteä illalliselle. Täällä paikalliset nuoret yleensä menevät porukalla ravintoloihin, joissa saa buffet -tyylisen suht yksinkertaisen illallisen ja loppumattoman määrän sangriaa tai olut-valkoviinisekoitusta (?!). Köyhät opsikelijat viihtyvätkin näissä paikoissa puoleen yöhön asti, jonka jälkeen siirrytään baarin kautta klubille.
Omasta mielestäni Portugalin klubitarjonta on todella laadukasta verrattuna Helsinkiin. Paikat ovat useasti tosi kivoja ja musiikki tosi hyvää. Myös yksi erikoisuus verrattuna suomalaisiin klubeihin on se, että kaikki kunditkin tanssivat ja mielellään myös tanssittavat tyttöjä. Tuntuu, että täällä on meriitti olla miehenä hyvä tanssija. Ainakin oma fiilikseni Helsingissä on ollut se, että työt tanssivat ja pojat ehkä vähän heiluvat puolelta toiselle kun ovat saaneet "moottorin käyntiin". Sitä ennen hengataan baaritiskillä juomia kumoten.
Jokatapauksessa, bileet olivat erikoisella teemalla. Paikka selviää juhlijoille vasta puolen yön aikaan ja useimmiten se on hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Itse hyppäsimme bilepaikan järjestämiin shuttlebusseihin, jotka veivät vähän varastohallin tyyliseen klubiin. Musa oli todella hyvää ja meininki katossa. Näiden "salaisten" opiskelijabileiden toinen erikoisuus on tusseilla kirjottelu. Mulle jäi epäselväksi saako klubilta tusseja vai tuoko juhlijat omat kotoota, mutta jokatapauksessa kaikkien kanssajuhlijoiden joko vaatteisiin tai iholle kirjoitetaan tai piirretään jotakin. Yleensä vastapalvelukseksi omaan käsivarteen tulleesta töhrystä sai antaa samalla mitalla takaisin.
Paluupäivän aamuna tunnelma bussissa oli hyvin hiljainen ja osittain kuorsaavakin. Juhlat kun täällä kestävät helposti aamukahdeksaan. Kaksi kaveriani eivät nukkuneet ollenkaan, eivätkä olleet edes viimeisiä lähtijöitä klubilta klo 7.30. Päivän ohjelmassa oli bussimatka takaisin Lissaboniin, ja lounastauko vietettiin Tomarin luostarin / linnoituksen luona.
Portossa perillä meillä oli tietenkin tyypillinen portviinimaistajainen, jonka jälkeen ehdimme juuri asettua hostelliin taloksi ja lähteä illalliselle. Täällä paikalliset nuoret yleensä menevät porukalla ravintoloihin, joissa saa buffet -tyylisen suht yksinkertaisen illallisen ja loppumattoman määrän sangriaa tai olut-valkoviinisekoitusta (?!). Köyhät opsikelijat viihtyvätkin näissä paikoissa puoleen yöhön asti, jonka jälkeen siirrytään baarin kautta klubille.
 |
| Tässä ehkä tätä Pirates of the Caribbean -tunnelmaa vähän paremmin napsittuna |
 |
| Veneajelulta Porton halki virtaavalta Douro -joelta |
 |
| Atlantti, johon Douro virtaa siintää horisontissa |
Omasta mielestäni Portugalin klubitarjonta on todella laadukasta verrattuna Helsinkiin. Paikat ovat useasti tosi kivoja ja musiikki tosi hyvää. Myös yksi erikoisuus verrattuna suomalaisiin klubeihin on se, että kaikki kunditkin tanssivat ja mielellään myös tanssittavat tyttöjä. Tuntuu, että täällä on meriitti olla miehenä hyvä tanssija. Ainakin oma fiilikseni Helsingissä on ollut se, että työt tanssivat ja pojat ehkä vähän heiluvat puolelta toiselle kun ovat saaneet "moottorin käyntiin". Sitä ennen hengataan baaritiskillä juomia kumoten.
Jokatapauksessa, bileet olivat erikoisella teemalla. Paikka selviää juhlijoille vasta puolen yön aikaan ja useimmiten se on hieman kaupungin keskustan ulkopuolella. Itse hyppäsimme bilepaikan järjestämiin shuttlebusseihin, jotka veivät vähän varastohallin tyyliseen klubiin. Musa oli todella hyvää ja meininki katossa. Näiden "salaisten" opiskelijabileiden toinen erikoisuus on tusseilla kirjottelu. Mulle jäi epäselväksi saako klubilta tusseja vai tuoko juhlijat omat kotoota, mutta jokatapauksessa kaikkien kanssajuhlijoiden joko vaatteisiin tai iholle kirjoitetaan tai piirretään jotakin. Yleensä vastapalvelukseksi omaan käsivarteen tulleesta töhrystä sai antaa samalla mitalla takaisin.
Paluupäivän aamuna tunnelma bussissa oli hyvin hiljainen ja osittain kuorsaavakin. Juhlat kun täällä kestävät helposti aamukahdeksaan. Kaksi kaveriani eivät nukkuneet ollenkaan, eivätkä olleet edes viimeisiä lähtijöitä klubilta klo 7.30. Päivän ohjelmassa oli bussimatka takaisin Lissaboniin, ja lounastauko vietettiin Tomarin luostarin / linnoituksen luona.
Ja loppukevennykseksi vielä bilettämiseen liittyen tämän hetken suosituimmat.
Munhoz & Mariano - Camaro Amarelo
Diego Faria - Elas ficam loucas
Tchê Garotos - Cachorro perigoso
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti