Aveiro | Portugalin Venetsia vai Hollanti?

Heipähei! 

Taas pukkasi uutta reissua - tällä kertaa päätimme kämppikseni kanssa päivän varoitusajalla lähteä "Portugalin Venetsiaan". Kaupungissa opiskelee kolme kaveriani kielikurssilta, joten saimme matkaoppaan koko päiväksi - mahtavaa! 

Matkaa Lissabonista Aveiroon on noin kolme tuntia junalla. Aveiro sijaitsee Coimbrasta hieman  pohjoiseen. Kaupunki on pieni, eli esimerkiksi matkalla Lissabonista Portoon voi täällä käydä pyörähtämässä. Aveiro saa erikoisen luonteensa muutamasta kanaalista ja täysin kukkulattomasta maastostaan. Huh mitä vaihtelua Lissabonin seitsemästä kukkulasta (voisin kyllä väittää että niitä on enemmän!!). 

  Itse kyllä sain Aveirossa enemmänkin Hollanti -viboja, sillä lainasimme pyörät koko päiväksi. Jopa autokadun vieressä oli pyöräilijöille varattu kaista. Tätä ei Lissabonissa näkisi ikinä! :-) Myös kanaalin varren talot muistuttivat Hollannista.

 Elvis huutelee Aveiron seinillä "Ystävä joka kadunkulmassa" - niinpä! 

 Pyörät olivat rämät mutta ilmaiset!

Hylätty talonraunio Aveiron yliopiston alueella. 

Pääsimme myös katsastamaan paikallisen biitsin, kun kaverini käytti kontaktejaan hyväksi ja sai järjestettyä meille autokyydin Barra -rannalle. Tuulisella rannalla dyyneineen kelpaa surffata.

  Aveiron kaunis asemarakennus.

Surf's Up!

Ettepä muuten ikinä usko, että MINÄ lähdin surffaamaan. Hetken mielijohteesta syntynyt päätös tuli kun kämppikseni oli varannut surffikurssin itselleen ja X määrälle kavereita hintaan 10€ / 2h. Brasiliassa ollessani jo missasin surffauskokeiluni, joten päätin täällä ottaa kiinni tästä uudesta mahdollisuudesta. Mukaan lähti myös nilkkansa telonut kämppikseni hyvän kameran kanssa - hänelle siis biitsipäivä ja meille muille polskimista ja laudalla tasapainottelua. Saimme siis kaikki aivan mahtavia kuvia päivästä! :-) 

Tässä meikäläisen paras yritys - vielä en päässyt seisomaan, mutta ehkäpä ensi kerralla!

Todella hauskaa oli! Vesi oli todella kylmää, mutta märkäpuvussa ja liikkeessä pysyessä sitä ei huomannut  muualla kuin nilkoissa. Rankkaa puuhaahan tuo surffaus on - parin tunnin päästä antaa jo suosiolla periksi. Ja seuraavana päivänä kädet huutaa hoosiannaa!

Kreisibailausta Algarvessa

Huhhuh, rankka viikko takana. Erasmuslaisen elämä on pelkkää juhlimista - kisakunto kasvaa. Lisäksi päätin lähteä bileristeilylle Algarveen, tällä kertaa Albufeiraan. Kyseessä oli kerran vuodessa järjestettävä iso tapahtuma Portugalin opiskelijakaupunkien kanssa. Meitä oli yhteensä 700, joista vajaa 200 Lissabonista. Voitte siis vain kuvitella etelään matkaavien bussien määrän. 

Sää ei valitettavasti ollut suotuisa, reissulla oli aika kylmä ja osittain sateli. Todella harmi kun on aivan mahtavat rannat ja uima-altaat käytössä. 

Aktiviteettejä löytyi laidasta laitaan - värisotaa, tyynysotaa, vesipuistoa ja viimeisenä iltana vaahtobileet. Huhhuh. Meininki oli aika hurjaa enkä usko, että ensi vuonna reissua järjestetään tähän hotelliin. Sotku minkä 700 opiskelijaa jättää jälkeensä oli aikamoinen. 

Yhdelle illoista ei ollut järjestetty illallista, joten päädyimme kaverini kanssa paikalliseen italialaiseen raflaan syömään. Kahden tytön romanttiseen illalliseen kuului tietenkin sydämen muotoinen pizza :-) 

Etelän paikoista kuitenkin edelleen suosin Lagosta, jossa on pikkukaupungin tunnelmaa ja kaikki on kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Albufeira on jollain tavalla jäänyt vähän 80 -luvulle. Asuntohotellit toisensa vieressä antavat paikasta vähän persoonattoman fiiliksen.

Queima das Fitas | Coimbra

Óla! Taas ollaan yhtä reissua rikkaampia. Potugalissa toukokuu on suurten opiskelijajuhlien aikaa. Jokaisessa suuressa kaupungissa on akateeminen viikko, eli Semana Académica, jolloin valmistuvat opiskelijat juhlivat valmistumistaan ja opintojaan vielä jatkavat juhlivat muuten vaan. Akateemiseen viikkoon kuuluu monia traditioita, joista yhtenä Coimbrassa kahdeksan päivää kestävät festarit. Ja siellähän me myös! :-)

Itse suuntasimme Coimbraan festareiden kahdelle viimeiselle päivälle. Kaupunki oli täynnä univormuun pukeutuneita opiskelijoita. Kuvassa alla näette tämän hieman Harry Potter -meininkiä muistuttavan univormun. Viitan sisälle ommellaan merkkejä, kuten meillä suomessa haalareihin. Lisäksi valmistuvilla opiskelijoilla on tiedettään vastaavan värinen silinterihattu sekä kävelykeppi. Hattu ja keppi ovatkin rankan juhlimisen jälkeen ihan riekaleina. 

lähde

Festarit olivat aivan mahtavat. Alueella oli kaksi konserttilavaa, joiden väliin jäävällä alueella oli kolme telttaa, joissa jokaisessa soi erityyppinen musiikki. Lisäksi alueella riitti ruoka- ja juomakojuja vaikka muille jakaa. 

Päivältään seikkailimme Coimbran vanhoilla hoodeilla - pitihän kämppiksille ja muille mukaan tarttuneille kavereille näyttää missä vietin ensimmäisen kuukauden Portugalissa! 

Kuten sanottu, olimme Coimbrassa Queima das Fitas -juhlien kahtena viimeisenä päivänä. Viimeisen päivän bileet alkoivat aivan mahtavalla ilotulituksella (yllä). Pippaloiden jälkeen jo kukonlaulun aikaan teimme Coimbraan mukaan tulleen kielikurssikaverini kanssa vielä yhden "sentimental routen" läpi Coimbran ja kävelimme pitkin niitä katuja, joita pitkin aina kävelimme. En usko, että ehdin enää käydä Coimbrassa, joten päätin nauttia nyt ja jättää kaupungille hyvästini aamuhämärässä. 

On todella omituinen fiilis, kuinka Coimbra tuntuu siltä että olisin ollut siellä juuri kaksi päivää sitten - mutta kuitenkin NIIN paljon on tapahtunut sillä välin. Ja juuri uusien kokemuksien määrän vuoksi toisaalta tuntuu, että olisin ollut siellä viimeksi vuosi sitten. Jotenkin tunnen, että olisin itse kasvanut vuoden verran tässä parissa kuukaudessa. 

Diippiä shittiä, kuulkaas ;-)

Ja kun akateeminen viikko Coimbrassa tuli päätökseen -ja sain levätä yhden päivän - niin se alkaa täällä Lissabonissa! Tänään illalla menen katsomaan Lissabonin avajaisia. 

Alla kuvassa vaihtoyliopistoni erikoinen univormu (28 asteen vuoksi viitat ovat sivussa) - poseeraajina luokkakaverini täältä Lissabonista!

Yllätysreissu

Kävin viime viikonloppuna vierailemassa poikaystäväni luonna Rotterdamissa. Meidän oli alunperin tarkoitus mennä Pariisiin joululahjaksi saamalleni matkalle, mutta täältä käsin se on kohteena mielettömän kallis. Päätimme siirtää lemmenloman siis myöhemmäksi ja suunnata road tripille Hollantiin ja Saksaan. Ja sattuipa niinkin sopivasti, että serkkuni rippijuhlat pidettiin samaan aikaan Saksassa.

Saavuin Rottikseen to iltapäivällä, joten ehdimme vielä nauttimaan ihanasta kevätsäästä hollantilaiseen tapaan pyöräillen ympäri kaupunkia. 

Pyöräreissu vei meidät Euromastille, josta oli huikeat näkymät yli Rotterdamin. Paikallinen satamahan on maailman toiseksi suurin. 

Seuraavana päivänä matkamme jatkui Bredaan, jossa lounastimme ja loikoilimme kukkopuistossa. Aikamoista kukkoilua ja kiekumistahan se oli!

Bredan jälkeen matka jatkui Kölniin, johon jäimme yöksi. Itse tykkäsin Kölnistä tosi paljon kaupunkina. Hyvät ostosmahdollisuudet ja paljon vilinää. Kaupunki ei kuitenkaan ole liian iso sen hahmottamiseen jo yhdessä illassa. Vanha kaupunki ja jokiranta tosin jäivät nyt toiseen kertaan. 

Kävimme katsastamassa tuomiokirkon keskellä keskustaa - siis aivan mielettömän iso! Kirkkoaukiolle putkahtaa ostoskatujen päätteeksi, ja aukiolta ei saa edes koko kirkosta kuvaa (kuten näette). 

 Kirkkovisiitin jälkeen söimme ja joimme Gaffelissa, joka on yksi Kölnin tyypillisen Kölsch -oluen panimoista. Ruoka oli maukasta perussaksalaista ja olut jopa meikäläiselle maistuvaa. Talon erikoisuus on tyhjän lasin tilalle tuleva uusi olut. Tuodut oluet merkitään lasinaluseen tukkimiehen kirjanpidolla, jonka mukaan lopuksi laaditaan lasku. Jos juominen saa riittää, tulee asiakkaan asettaa lasinalunen olutlasin päälle merkiksi tarjoilijalle. 

Lauantai aamuna matka jatkui etelämpään Schweichin kylään Mosel -joen varrella, jossa serkkuni pääsi ripille. Meidän saapumisestamme tiesi ainoastaan tätini - ja muiden sukulaisten sekä vanhempieni ja mummoni yllättyneet ilmeet olisivatkin olleet mahtavaa kuvamatskua! Yllätys siis onnistui odottamallamme tavalla!

Matka takaisin Hollantiin taittui sunnuntaina. Ajoimme matkan varrella olleen Maastrichtin kautta, jossa söimme lounasta ja vähän shoppailimme. Todella kiva pienehkö kaupunki! 

Lagos ja unelmarannat

Hellurei!

Postaukset viivästelevät nyt himan, kun yhden reissun jälkeen pukkaa jo seuraavaa. 

Viikko sitten kävin Portugalin etelärannikolla Lagosissa - aivan mielettömissä maisemissa. Jos joskus Portugalin -matkalla aikaa liikenee viettää etelässä vaikka kolme päivää, niin suosittelen enemmän kuin lämpimästi! Maisemat ovat ihania ja erityisesti merenelävien ystäville ravintolat tarjoavat houkuttelevia annoksia. 

Lagosissa tulisi ehdottomasti tehdä veneretki kallioiden ja luolien luo. Itse menimme Seafaris -nimisen yrityksen pikku paatilla ja kuskimme Pedro oli aivan mahtava! Herra taitaa olla old-school veneilijä ainakin hulluista ajotaidoistaan ja ruskettuneesta ihostaan päätellen. 

Paikoittain vesi on todella kirkasta. Alla olevassa kuvassa näkyy veikeä yhdistelmä luonnon ja ihmiskäden muokkaamaa kalliomaisemaa.

Veneretkeläiset kiltisti paikoillaan :-)

Veneestä näki toinen toistaan kauniimpia "suljettuja" rantoja. Joillekin rannoille ihmiset olivat tulleet omalla veneellään, toisille he olivat kulkeneet vedessä olevan tunnelin kautta, kuten yllä olevassa kuvassa oikeassa laidassa näkyy.

Tälle rannalle itse päädyimme, ja näkymät ovatkin äitini sanoin "kuin matkaesitteestä". Lagosissa tuuli vierailumme aikana todella paljon, joten kallion ympäröimä ranta oli meille paras vaihtoehto. Tuulen suojassa aurinko lämmitti ja hiekka ei lentänyt.

Tässä näkymä samaiselta rannalta sinne vievien portaiden yläpäästä.

Reissun lopuksi kävimme euroopan lounaisimmassa pisteessä, Cape Sagresissa. Portugalissa jo käyneet tunnistavat nimen olutmerkiksi - Sagresin kylässä tosiaan on kyseisen olutmerkin panimo.

Sagresin maisemat ovat aika karut ja todella kova tuuli tekee paikan fiiliksestä erityisen roughin. Ihminen tuntee tällaisessa paikassa olevansa aika pieni luonnon voimia vastaan.

Hullut kalastajat seisovat kalliokielekkeellä, arviolta 70 metrin pudotus edessänsä. Kalaa tulee kuulema hyvin ja kultaotsalahnaa täältä saa parhaiten.

Kisuliini paistatteli auringossa Sagresin niemeen rakennetun kappelin portailla.

Matkaa taitettiin noin neljä tuntia suuntaansa Lissabonista Lagosiin. Tässä hieman näkymiä portugalilaisesta maaseudusta.