Paikallisia erikoisuuksia

Tänään on vähän tällainen hiljainen päivä, hengailua ja skypettelyä. Eilen olimme syömässä 
perinteistä possusämpylää nimeltä Leitão. Paikka löytyi aivan sattumalta, tiedättehän kun nälissään kiertelee vanhan kaupungin kujia ja pysähtyy sen yksinkertaisen näköisen ravintolan eteen, jossa käy kuhina. Paikallisia oli kerääntynyt lauantaina kavereiden kanssa lounaalle, ja lisätilaa ruokailijoille laadittiin baaritiskille. Miedät vietiin perimmäiseen huoneeseen syömään, jossa tilasimme kasviskeittoa (sopa de legumes) kasvissyöjille ja meille muille possusämppärit. Keittohan paljastui myöhemmin vähän huijaukseksi, kun sieltä löytyi kasvisten lisäksi makkaran- ja possunpaloja. Niin ja tottahan toki kyytipojaksi lauantaipäivälle tilattiin karahvi punaviiniä. Tarjoilija innostui lopuksi vielä tarjoamaan meille lasilliset portviiniä, joka oli erittäin hyvää!

Täällä muuten punkku on lähes aina todella hyvää, voi hyvällä mielellä tilata vaan sokkona lasin punaista ilman sen suuremmin viini- tai rypälevalikoimaa selaillen. Hintakaan ei huimaa janoista; baarissa desi viiniä maksaa ainakin täällä Coimbrassa 70centtiä. Mielestäni ihan hyvä hinta kun kahvi maksaa saman verran. 

Kahvi täällä juodaan useimmiten espressona. Itse tilaan meia de leiteä, eli puolet kahvia ja puolet maitoa, joka vastaa noin suurinpiirtein meidän cappuchinoa. Aurinkoisina päivinä säätkin ovat puoltaneet kahvin nauttimista ulkoterassilla. Meillä tällaista +15 säätä onkin sitten vasta toukokuussa ...

Portviiniä lounaan päälle. Taustalla kielikurssikaveri Lars saksasta.

Eilen illalla saimme puolalaisen kurssikaverini kautta kutsun paikallisiin opsikelijabileisiin lähimpään Repúblicaan, joka on vähän niinkuin jenkkityylinen veljeskunta. Elämää nähneessä ja tarinoita täynnä olevassa talossa asuu kuusi opiskelijaa, jotka muodostavat yhteisön. Sääntöihin muun muassa kuuluu yhteinen ruokailu kaksi kertaa päivässä. Huoneita vaihdetaan noin puolen vuoden välein, jotta kaikki saavat asua mahdollisimman monessa huoneessa. Huoneet ovat mitä erilaisimpia tarinoineen ja maalattuine seinineen. 

Bileissä oli varmaankin toistasataa samanikäistä- ja henkistä. Kellarissa tanssittiin aamuun asti ahtaassa tunnelmissa ja sangria virtasi isoista tynnyreistä, joita kannettiin kellariin asti.

Repúblican eteinen hattuineen ja keppeineen. Selän takana seinällä oli maalattu dalmatialaisen kuva. Koira oli asunut Repúblicassa 12 vuotta ja sen kuollessa asukkaat olivat maalanneet sen lempipaikalleen portaiden alle.

Hämärä kuva, mutta huoneen stoori puhuu puolestaan. Siinä asui arviolta kymmenen vuotta sitten slovakialainen kundi, joka rakastui palavasti Kap Verdeltä kotoisin olevaa tyttöön. Kun tyttö lähti Coimbrasta, poika poti sydänsuruja niin kovasti että maalasi kaksi huoneen seinää merinäköalaksi, kuin olisi laivassa kohti aurinkoa. Tarina kertoo, että aurinko kuvasti tyttöä ja kun tämä palasi Coimbraan ja näki huoneen lempi leimahti ja pari päätyi naimisiin. Hääkuvakin löytyy huoneen seinältä.

Huoneen seinämaalaus muistaakseni 1960 -luvulta.

Kuvassa portaita laskeutuva vanha rouva oli bileissä mukana entisenä Repúblicalaisena.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin :-)